Sokeana hetkenä
Tiilitalojen keskellähän kirjoitti minulle nimensäkiinalaisin kirjaiminvetoavalla hymylläänhoukutteli minut porttikäytävään
Kerran lumitraktorimursi tästä seinästä palantäällä on oma tuoksunsahämärän kivisen paikanrautaisen portin öljytyt saranat
Kun siirtyy äkkiäpäivänvalosta pimeäänkestää tottua näkemiseensokeana hetkenä hän suuteli minuaeihän voi tuntea ihmistäjoka ei kerro itsestään mitään
Sunnuntaina on juhlavaakävellä hiljaisia katujaolla matkalla tapaamiseenihmiset vetävät naruistavakavia koiria ulkoilutetaan