Kivinen kirja
Minä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävänmutta sinä et välitä kuulla, huone pimeä metsä, talo pimeä maaja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa,että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin
Silmä näkee vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maantule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan
Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaanvalhe kantaa ja kipu tuudittaatoimet sanoja todemmin puhuvat
Sinä huuliltasi pudotat nimeni, kuiskaat kuin tahtoisit musertaamutta minä en osaa kuunnella, sokea metsä olen, kuiva maaja siten me tänne tultiin, ett kuljettiin aina vain eteenpäinkuin oltaisiin johonkin menossa, lupaus ja kirous toistensa varjot
Sillä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaanvalhe kantaa ja kipu tuudittaatoimet sanoja todemmin puhuvat