Nimetön
Kun aamun veitsi taivaan halkaiseeValo repii huoneen rikki hajalleKielen paksuus täyttää koko saastaisen suunKasvot kuivaa savea ja lantaa
Nuo hahmot muistin laidalla parveileeKuin patsaat pimeässä rapussa heiluuYön tummaa kudosta kutoo pistimin, sorkinKutsuvat ihmeen kauniina kuoroon
Kiellän sanomasta enää sanaakaanOlen kyllästynyt puheen horinaanTämä läävä on valheita täynnäKierrän huonetta kuin puukko kädessä
refrain:leikkaasiipesi poisOLE NIMETÖNleikkaahiuksesi poisOLE NIMETÖNleikkaahuulesi poisOLE NIMETÖNleikkaaunesi poisOLE NIMETÖN
Totuuden kalastaja verkkoineen ja onkineenHävinnyt, hukkunut totuuden mereenLattia lasimurskan peitossaPeilissä känninen saatana
Mainosten jumalat toisilleen hymyileeKäsi vapisee säätimelläTuosta elämä jatkuu tai katkeaaTähän tarvitaan vahvempaa humalaa
refrain