Sahara
Ei enää kyyneltäkäänehtyneet ne onkun niitä sinuun tuhlasinmurtuvaa et näämun on mahdotonitkeä niin kuin aiemmin.
Ei kyyneltäkään, kuin sahara oonei kyyneltäkään, kuin hiekka aavikonei kyyneltäkäänvain kerran särjetäänsydän mun, se joka oli sun.
Kyyneltäkään et saasä ottanut ootjo kaiken mitä pystyin antamaansun murtuvan nään, silmäsi kostukootsiinä nyt itket vuorostaan.
Ei kyyneltäkään, kuin sahara oon...