Tuhkaa hangelle
Nyt kun hiljainen on nurmi luminen,ja muisto kivinen, minä suljen silmäniJa kiroan sen lupauksen,kun sanoin, että en aio olla vihainenVaikea hengittää, vain niin vähän jäälämmittämään, kun jatkan elämääKuinka saisinkaan taas pääni nousemaan,kun edes nukkumaan en käydä uskallaMutta päivät pitenee
Levitän tuhkaa hangelle, ettei säteet heijastuisi poisKäsken kevään ilmoille, että uusi kasvaa vois
Kun vedet vapautuu ja yöt haalistuu,niin muisto kaunistuu ja minä ymmärränKun ovi aukaistaan, vanha suljetaan,ettei tuulet löis, veis veto mennessäänSillä päivät pitenee
Levitän tuhkaa hangelle, että uusi kasvaa voisLevitän tuhkaa hangelleKäsken kevään ilmoille