Unholan urut
Kourasta tuntee kämmenenryhdistä het` suoraselkäisenAkanoita jyväin kovat kyljetkin kavahtaa
Sana on miehen mittainen, se luista eivaikka kultainen on kivetyksenalla kutsuvan kulkueen
Odottanut olen tulevaa,odottanut olen,nyt kulutan mennyttä aikaajota uruilla unholan juhlitaan
Vastuu ei avaa aapistaanmielipahaa sitä saada tavaamaanMuistomerkkien päät paikoilla kokonuottien
Kilvan hopeitaan kiillottaa,jotka pelkin palkein hiillostaanpuhisevat saamatta kuloa kaimoineen nousemaan
Odottanut olen tulevaa,odottanut olen,nyt kulutan mennyttä aikaajota uruilla unholan juhlitaan
Odottanut olen tulevaa,odottanut olen,nyt kulutan mennyttä aikaajota uruilla unholan juhlitaan
Ja kun ajattelen kuolemaaajattelen sitä,mitä saanut en milloinkaan aikaanja mitenkä minua huomenna soitetaan- uruilla unholaan…