Avoimen maan äärellä
Tuuli puhuu läpi tuvan läpi takin kauluksenEteisessä paikka kuvan kehyksissä menneidenPyhäastiaston kanssa kristallikin kerran yhteen soiNyt vitriini ja takki 'niin tyhjiä kuin tyhjät olla voi
Äärellä avoimen maanHarvoin katse kääntyy kaivajaan
Viikon verran kerrallaan pyyhkii pöly lautalattiaaTunnissakin monta kohtaa, etsin jaettua lusikkaaLapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun Iäiseen,Kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen
Äärellä avoimen maanHarvoin katse kääntyy kaivajaan
- - -
Äärellä avoimen maanHarvoin katse kääntyy kaivajaan
Äärellä avoimen maan
Äärellä avoimen maan
Äärellä avoimen maan
Äärellä avoimen maan