Kaksonen
Sarvipäällä karvainen häntäroikkuu koipien välissävuoren mustan sisässäse kulkeeriiviö rinnan sisässä
Ja sillä on sisarensaPäivänsäde vankinaanse pitää sitä omanaan vaansitä uskalla ei kuinmatkan takaa tuijottaa
Ja yötä yksin kulkee kaksonenmaailman loppuun asti miettienmikä on outo tunne rinnassaanei raukka rakkautta tunnista
Kevät ei riisu hamettaan,odottaa valoa saapumaanpiilostaansillä halla korpikuusen allavain tiukentaa otettaan
Päivä riutuu vuoren sisässänuolee haavojaan,kuolee poiskun ei kaksonen tahdokäsistään päästää tätä kauneutta
Ja yötä yksin kulkee kaksonenmaailman loppuun asti miettienmikä on outo tunne rinnassaanei raukka rakkautta tunnista
Kun toinen riutuu pois, heikkeneeniin toinen miettii miksi paheneetuo outo tunne polon rinnassaei raukka rakkautta tunnista
Ei silmiä näy pimeästäeikä kulkijasta tästävarjoa lankea
Ei hengityksen huurua näyei jälkeä jää kun se käyvalkoista hankea
Päivänsäteen ottaa syliinmatka Tuonen kylmiin kyliinalkaa ankea
On pimeä tie ja kyyti jäinenvastassa joukko tuhatpäinenkuolonkankea