Rannalla
Laiva lähtee rannalle jää neito suremaan pois matkaavaaKaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa, pois kulkevaaHaaveissansa uskonut ei että armaan vie, aaltojen tieMeri matkalaisen, liian levoton kai lie, aavalle vie
Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaaKai merten myrskyt rantaan kantaaVaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaanKun aallot onnen vain voi antaa
Talvi saapuu neito huomaa merten jäätyneen, ve'een jäätyneenJäitä pitkin laiva tuskin rantaan saapunee, niin tuumaileeJäähän hakkaan reiän josta reitin hälle teenTien hälle teenEttei polkuansa estä vedet viilenneet, tien hälle teen
Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaaKai merten myrskyt rantaan kantaaVaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaanKun aallot onnen vain voi antaa
Tietään raivaa ulapalle, tietään kotiin rakkaimmalleHorisontit kauas kantaaVaan ei enää löydä rantaa
Haaveissansa vaan kultaansa neito odottaaKai merten myrskyt rantaan kantaaVaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan,kun aallot onnen vain voi antaa