Lapsuuden metsä
Silmät kiinni, tyhjä mieliyksin humiseeajatukset orvot eksyneenäharhailee.Missä linna menneisyyden,metsä lapsuuden.Koitan huutaa kadonneille,heitä kuule en.
Kerran oli niityt joillakeijut karkeloi.Illan tullen uupuneenamukaan mennä voi.Siellä lauloi satakielivajupillit soi.Tiesin tarkan reitin kuinkasinne päästä voi.
Taa jäivät mansikkamaatja ruostuneet haat,kun ratsuni lensi ylitsesoiden,vettyneen maan,vei kaviotilmaan laukatessaanVoi kuinka kultaisen laaksonlöytäisin taaskai vielä on paikka minulle,keskellä vehreydenNiin vapaa on lapsi laitumellaan
Suossa ratsu makaayli lennä enää eiHArmaat päivät huolineenkai siivet siltä vei.Käännyn märin jaloinjoudun kotiin palaamaan.Kaukana niin kaukanatuo lapsuuteni maa
Kuinka juosta uskaltaisiyli vettyneen, suonKun ratsunikin sinne vajoohiljalleen.Enää jaksa uskoa en, että unelmatjalat väsyneet yli soiden kantavat
Kertosäe
Laukkaa laukkaa laukkaa ratsuniNäytä linna, vie mut ylitsepimeän kuilun,takaisin lapsuudenmetsäänjuokse
Laukkaa laukkaa laukkaa ratsunilennä, hyppää rotkon ylitse,löydä jälleen tuttu polkusi tuo
Kertosäe