Kuka luopuisi kuolemastaan
Vaiti tuijottaa ikkunastainRuudun takana kasvot kuin puolikuuMua etsineekö vaiko lastainPimeydessä pilkahtaa kyynärluu
Sen läpi elämän aarteenaan säilyttääVaan ei kotiinsa pyydä kuin ystävääEi se yöksi jää, se ei yöksi jää
Kuka luopuisi kuolemastaanKuka luopuisi vapahtajastaanKuka luopuisi kuolemastaanKuka luopuisi vapahtajastaan
Vaiti tuijottaa ikkunastainRuudun takana kasvot kuin puolikuuVarjo viikatteen tumman vaatteenTiedän ettei se voi olla kukaan muu
Väsymättä vierelläs kulkeeViime henkäyksen käsiinsä rinnallaanNiin hellästi syliinsä sulkeeSukii hiuksesi luisella kammallaan
Kuka luopuisi kuolemastaanKuka luopuisi vapahtajastaanKuka luopuisi kuolemastaanKuka luopuisi vapahtajastaan