Kultaiset portaat
ne oli meitä varten tehty aivan varmastine portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimmepääsimme korkeuksiin sanoin lausumattomiinkatsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei nää
patsaat matkaa kylmää tietä auringonlaskun kunniaanliput heidän käsissään on kangistuneet tuuleenmoni vaunu kultainen kuollut kuljettajanaanmataa viime säteen jähmettämään maisemaan
paholainen hymyilee, hänkin rakastaa kaltaistaaanajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioonei kello pysähdy vaikka kantajan aika jättääei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on