Ja mä laulan
Miten mä sain sen päähäni,että elämä ois raskas kantaaEttä mun hartioillanilepäis kaikki tän maailman murheetVoi tätä traagisuuden määrää,jota mitenkään ei voi selittääKuka teki kauneudesta väärää,paitsi jos se on kadotettu jo
kerto:Kuka enää uskaltaa laulaa,kun kaikki ympärillä sortuuKun tulee takkiin ja kaikki hajoaaja viimeinenkin usko horjuuMuuttaa päivien suuntaaei kukaan voi mihinkään hintaanMä haluan laulaa, mä aion laulaa,naananannaa, naananannaanaa
Lopulta korjaa kuolema,se on ainoo, mikä on varmaaKun kristallipallon pintakinon lumisateinen tai harmaaIlman vuoronumeroa jonotetaan,läpi elämämme jotain odotetaanKäytetään päivämme häpeämällä,vaikka lopultakaan tää ei oo niin ikävää
kerto