Hiljainen maa
Tie oli kummallinenValon näin varjoissa senTaipuivat puut kumaraanPuhuivat, kuiskaili maa
Näin oli jo aamuyöKun himmeni tähtien vyöLähteä tahtonut enkun näin kaiken kauneuden
Kun hiljainen maa vain tuuditti lastaanEi, et surra saaMinä kiedon sinut valkeaanJäätynyt maa niin suojeli lastaanEi, et surra saaMinä kiedon sinut valkeaani
Minne muistot pakeneeEi koskaan palaa ennalleenNyt tuijottaa kasvoton maaMiksi kätkee rakkauttaan
Hiljainen maa niin tuuditti lastaanEi, et surra saaMinä kiedon sinut valkeaanJäätynyt maa niin suojeli lastaanEi, et surra saaMinä kiedon sinut valkeaani
Jäätynyt maa vain tuuditti lastaanEi, et surra saaMinä kiedon sinut valkeaanHiljainen maa niin suojeli lastaanEi, et surra saaMinä kiedon sinut valkeaan
Jäätynyt maa niin suuteli lastaanEi, et surra saaMinä kiedon sinut valkeaanHiljainen maa niin rakasti lastaanEi, et surra saaMinä kiedon sinut valkeaani