Kaksi yksinäistä
Kaksi yksinäistä yössä kaupunginKulkee katuja niin haurain askelinMies ja nainen, joita väärät tähdet johdattaneet on,Sydän molempien kylmän lohdutonTaksijonoon pitkään peräkkäin he sattuvatJa kohta ovat niin kuin vanhat tuttavat
Ja he tarinansa toisillensaKertoo vuorollaan,Miten harhaan oli vieneetKadut julman maanHaavat viiltää yhäSirpaleista menneidenKun kestää kivun sen,Voi murtaa ovet rakkauden
Kaksi yksinäistä yössä kaupunginHäipyy teilleen omillensa kumpikinHetken jakaa kun he saivat samanlaisen kohtalon,Sielut arpeutuneet rauhaa täynnä onKenties aika jälleen samaan jonoon kuljettaaJa ovat enemmän kuin kaksi tuttavaa
Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan...