Yö erottaa pojasta miehen
poika makaa punkassaan ja tuijottaarivoa kuvaa yläsängyn pohjassaviimeistä kertaa ja niin hän kaivertaarintojen alle navaksi itkevän O:n
vaikkei verta olla nähty kuin unissasen tuoksu soi tuulessa isänmaankädet ristissä rinnalla hän nukahtaahuomenna veri punnitaan
yö erottaa pojasta miehenkynttilät hartioillaan hän sukeltaaläpi elämänsä on juhlavaayö erottaa pojasta miehenkynttilät hartioillaan hän sukeltaaläpi elämänsä on juhlavaaon juhlavaa, niin juhlavaakun yö erottaa pojasta miehen
pelko painaa päänsä rintaan ritarinviha valuu voimattomiin kyyneliinpäällikkö työntää nyrkin kurkkuun ja oksentaanielustaan pois palan niskuroivaa lakeijaa
taistelun kaunista purppuraataivaankannella katsastaakädet ristissä rinnalla pari harakkaashokissa veri punnitaan
yö erottaa pojasta miehenkynttilät hartioillaan hän sukeltaaläpi elämänsä on juhlavaayö erottaa pojasta miehenkynttilät hartioillaan hän sukeltaaläpi elämänsä on juhlavaaon juhlavaa, niin juhlavaakun yö erottaa pojasta miehen