Laulu
Kun kurkiaurat lentävät länteenkyyhkyset hiljaa leijailee öisen järven ylläja lokit laulaa viimeistä sävelmää
yö on keltainen ja mustasininen katselee, ihmetteleekuka meitä huijaa, kuka huiputtaakun sinipunainen on maa
totuus on revitty riekaleiksijokainen meistä tietää senpois laki on lakaissut totuuden tomunolen puhdas ja valehtelen
myös tämä uljas urbaani unelmaon osa hurjaa luontoainei ole rajaa, ei turvapaikkaakaikki on katoavaa
kuolleet nukkuvat kaupungeissakynttilän meren allaja meillä on aikaa joka Jouluitkeä haudalla
minä kietoudun suruni sisäänon niin kaunista, kaunista, kaunistatätä minulta ei kukaan voi riistäämä olen maksanut kaiken
kuka nyt uskoo tähän kaikkeenkuka vielä uskoo käärmeeseenjoka kahdella kielellä myrkkyä iskeeunelmien eteiseen
vaikken mä aina jaksauskoo ja rakastaaniin on täällä vielä helvetistikaunista katseltavaa