Kadonneet Kolme Sanaa
Elämäni kevät, kuin sulaa hulluuttakuljen aamutaivaan alla.Silmät sokeina, jalat rakoilla jasydän hakkaa kahtasataa.
Oli pakko - vaihdoin suuntaa.Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire.Päivä nousee sittenkin...Nyt tiedän mitä sanoa!
Mieleni maisemassa ainoat maamerkitovat jättämäni syvät arvet!Juoksen ja koetan suunnata kotiinmutta kuljen ristiin, eksynyt poika!
Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,pahoja sanoja ja askel painaa!Mustavalkoiseen maailmaantahdon kuitenkin palata ja huutaa!
VIHAAN SINUA IHMINEN!JÄLJITIN SEN, JÄLJITIN SENKADONNEEN LAUSEEN!
VIHAAN SINUA IHMINEN!KADONNEET KOLME SANAA!OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA!
Takalukossa on ovi,kynnys on ylitetty viimeistä kertaaMenneen talven lumia kaikki,hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin.Päivä kääntyy ehtoon puoleen,minä käännyn selin ja isken tulta;koska jalkoja vieläkin paleltaa - mutta ei kauaa!
Ei askeltakaan! (ei sanoja!)En löydä enää tarvetta (karata!)Jos totuus ei pala tulessakaan,oli paluuni oikein ja puhe turha
VIHAAN SINUA IHMINEN!KADONNEEN LAUSEEN!
VIHAAN SINUA IHMINEN!OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA!
VIHAAN SINUA IHMINEN!EI MINULTA MITÄÄN PUUTUNÄILLÄ MENNÄÄN,EI MIKÄÄN MUUTU!
VIHAAN SINUA IHMINEN!EN AIO ENÄÄ VAIHTAA SUUNTAA!