Uurastaja
Kuusimetsää kuusisataaSeitsemän vain katajaaHeti perään tuhatkuntaKahdeksatta apajaa
Jos ei unen päästä saa,on maattava siis väkisinTämän kohdan hieman toisin näkisin
Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaanei ole lohkaretta, eikä murikkaaViimein kun kovettumat kouristani katoaalepää harteillain jo harras kirkkomaa
Uutterasti uutta päivääSamat silmät sulattaaKaivot sekä kirveet aionhamaan loppuun unohtaa
Naulat neljän tuumamitanlyöty pajavasaroinHaukan katse hanskojani vartioi
Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaanei ole lohkaretta, eikä murikkaaViimein kun kovettumat kouristani katoaaHarteillain makaa, jo kirkkomaata matalaa
Kannan orret, kurkihirret, ristit öljymäkienkunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaaTavoittaa
Ei tule taakkaa, jota pystyisi en kantamaanei ole lohkaretta, eikä murikkaaViimein kun kovettumat kouristani katoaalepää harteillain jo harras kirkkomaa
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaanei ole lohkaretta, eikä murikkaaViimein kun kovettumat kouristani katoaaKaiken peittää alleen marras kirkkomaa