Tähtilaivan Kapteeni
Herään pimeän keskeltä - olen makuulleni sidottunalämpimässä, märässä; huutaen, huitoen kauhuissanirauhoitun avuttomuuteeni pian, tunnustelen aistejanietsin jotain muististani, se on niin autio, tyhjä
Sitten valo syttyy, hitaasti, ja kansi ylläni aukeaaolen arkussa metallihuoneessa ja rintaani putket luikertaaen muista nimeänikään, ei käteni näytä tutuiltaja alaston hahmoni seinästä heijastuu näyttää koneelta vieraalta
Läpi painajaisten tiesin että olen muuallaettä outo tehtävä on kannettavananikuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihinsalaisuuden ylitse on sydämessä sinetti
Vankiko, vaiko pakolainen, orja tahikka kuningasei muistissa mitään tunnetta, vaan huone alkaa puhuanouskaa ylös, pukekaa päällenne, me olemme pian perillämissä, kuka puhuu ja kenelle minä vaadin lisätietoja
Oli matkamme pitkä, sen niin määräsitte ja muusta en tiedä, olen vain laivan lokiolen valvonut untanne kymmenet vuodet, ja laskenut sydämen lyöntejäsiis loki, laiva ja avaruus, jonkin salatun määränpään vuoksijonka itse vain lopulta tietäisin, vaikka enää en tiennytkään mitään
Nousen ylös ja pukeudun, ovea kosken,se aukeaa hiljaiseen käytäväänjos täällä olen, on määräni täällävaan missä, on tehtävä selvittääkuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihinsalaisuuden ylitse on sydämessä sinetti