Minne paha haudattiin
Sorahtaa laulu ja pakenee täältäsen itkun kuulen viiman meren aavain sanoiks muuttaneenKirkot, temppelit'sille rakensinpetin, kärsin, valhein itseltäni suojelin
Oikeinko rakastin vai kuten lauluissakorvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla
Hiljaisuutta kieleksi luulinkaiken kuulin muka aina ihan sanomattakinEtsin suuntaa suunnatontaikuisuuden meren rantaan hiekan päälle talon rakensin
Minne paha haudattiinsinne minut haudatkaa
Älä mene - nyt kun se tuntuupahemmalta - kuin kuolla keskenpainajaisen - jossa ei oomitään hyvää - tehnyt kellekään
Nyt taivas hehkuu tulta hautoenvesi raskas loiskii syvänteiden päällä pronssinenIlma tuoksuin syksyn aavistaalento pääskyn muistaa talven tuulet paeten
Elämän henkäyksen takana aukeaaloputon pelko; se laulajaa ajaa
Minne paha haudattiinsinne minut haudatkaa