Kaikkivaltias
Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaakun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten.Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneetniin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen.
Kohta yöstä aikain marssii hahmot härkäin siivekkäittenyöstä muinaisuuden udun, hämärästä painajaisten.Kohta aukeavat taivaat, syöksyy alas laumat enkeltensylit täynnä salamoita, silmät oikeutta hohkaten.
Kuningas nojaa kultaiseen käteensä metallitorninsa syövereissäkuin auringonlieska on katseensa, sieluton, kalpea, sammumaton.Nyt tappion päivänä, tuomion alla hän katselee valtakuntaansa alasja kivisin ilmein hän siteeraa tyhjille seinille vanhaa tarinaa:
refrain:Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissasiellä savuavat peilit yllä kaikkeudenValomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissasiellä asuu tyhjyys joka meidät yhdistää
Ilma huoneen väreilee ja käytävillä varjot päilyy,hahmo pimeässä oottaa, hiljaisuus, sekin vaikenee.Yleisellä taajuudella äänet viimein helähtääja puhuu niin kuin puhuu ääni lopullisen voittajan:
"Kuningas sä olit maailmoiden, niiden takana pitelit lankojavaltias sä olit tahdostasi sai elämä päättyä, jatkaa.Päivän päättyessä kuningaskin on heikko kuin kuka tahansakasvoilles pian lankeat ja tahdot viimeisenkin pelastaa."
Onko maailma rajattu, me sen vankeja; silloin on jumala takana kaikenvaiko rajaton, vailla reunaa silloin yksin olemme, vapaita...Mitä tehdä siis kun tietää, että tarina on lopuillaan.Olkaa viisas, antakaa paikka missä seistä niin kampean maailman paikoiltaan.
Valomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissasiellä asuvat ne muistot, jotka meidät rakentaaValomuurin tuolla puolen, nopeuden kantamattomissasiellä asuu aika, joka tähän hetkeen valmistaa
refrain
"Minun hautaani vartioi tuulenhenkäys kevytminun hautaani vartioi pisara aamukastetta.Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia,minun hautaani vartioi teratonni antimateriaa..."