Kultaista Sadetta
Istutimme omenapuutvalvoimme tuhannet täysikuutenää en hengitä reikää jäiseenikkunaankoputa oveen yksinäiseenjälkeen pakkasten
Hänen hymynsä pehmeä kaari tuokuin sumussa saari uin sen luovalokuvassa nainen pyörineenmuodista poistuneine hattuineenkihlattuineenNäen kaiken, kaiken
Kaunis kuolemalehdet on silattu jäälläkultaista sadetta pääni päälläjoko ymmärrän mitä se opettaaosasin alkaaosaanko lopettaa
En silloin tajunnut kaiken nääntyvänen tajunnut kaiken loppuun kääntyvänenää en koputa oveen yksinäiseenjälkeen pakkasten
Lehtien seassa kulkienkellarin ovia sulkienajatuksin linnut saatellenkaikkea kaunista ajatellenpitkälle matkalleenJa näen kaiken, kaiken