Satu peikoista
Toisiinsa kietoutuneinaHe kulkevat metsän halkiHeille tuntemattomanPienille loputtoman
Rukka-Peikko TakkutukkaJa Heikko-Peikko PelokasMolemmat niin urheinaOvat toistensa tukena
Mitä puiden takana heitä odottikaan?Niin kaunis kukkaJota ei osaa sanoin kuvaillaSen tahtoi itselleen Rukka, pikku takkutukka
LyijynraskaitaJalkojaan ei tunne kumpikaanEi maailmaaYmpärillään pelkkää harhaa
Halki jäätyneen maanHe kulkevat käsikkäinKatsomatta toisiaanSanomatta sanaakaan
Jään pinnasta peilasivatuurtuneita kasvojaanSilmät niin vettyneetOvat isäntiinsä pettyneet
Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliinHukkui Heikko-PeikkoNiin se vain meneeEi aina käykään niinKuten toivoi Rukka, pikku takkutukka
Sormet vieraat soittavatTätä soitintaKuoleman sormetkylmät ja kankeat
Astun sisään portistaVieras maailmaAvautuu sen takaa,Maisemat ankeat
Nyt sanat on sanottuLaulut on laulettuAamun koittaessaIlta jo hämärtää
Kun hukun itkuuniToivon että jääEdes kauniin kukan nimiTänne elämään