Rakastan niin kauan kuin mä voin
Kipeä ja tyhjä syli, vettynyt on turkkiVoiton haju toimistossa, kesken vielä työtMaisemat on meren yli, laatikossa purkkiOtan siitä, jaksan painaa päivät, nukun yöt
Isä istuu hämillään ja hiljaa keittiössäEi tunne aikaa, paikkaa, kysyy: milloin lähdetään?Ylväimmätkin kai riisutaan tässä mittelössäRannikolla laivat lyövät kiilaa pimeään
Tähdet syttyy, valojuovat, vieläkö ne viestin tuovat?
Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vieläValosta on aavistus ja lupaus aamunkoinEn kaiken tämän keskellä kai mä muusta enää tiedäRakastan sua vieläRakastan niin kauan kuin mä voin
Ilma täynnä melskettä on kaukaisista maistaHetkemme ja loistomme kuin tuulen henkäys vaanOn tässä kaksi orpoa, on kaksi muukalaistaUhmaamassa yötä, jaksamassa toisiaan
Kaunis puna auringon, kauniimpi sun poskillas on