Meidän talomme
Kuva meistä kauan sitten toukokuussa,sun hymys valaisee koko tori-aukean.On kirkas aamu, mull' on kirppikseltä takki,lokki vanhus, katse ohikulkijan.
Muisto uhkarohkeudesta,hyväuskoisten ja nuorten sydänten.Jotka kevyesti kerran,toisilleen lupasivat sen.
Meidän talomme ei kaadu, eikä horju,vaikka tulva nousee, viima lyö se saa,vasten pakkas-öitä meitä puolustaa.Se ei kaadu, eikä horju,vaikka aika värit syö ja himmentää,paikoilleen se jää.
Ja niin me rakkautta teimme,tai se teki meitä, kuinka vaan.Lautaset lensi, ihon lämpö,kun kuura marraskuuta piirsi ikkunaan.
Ja niin me rakensimme talon,joka kestäis, vaikka sortuu talot muut.Me vannoimme sen tietämättä,kuinka voivat haurastua luut.
Meidän talomme ei kaadu, eikä horju,vaikka tulva nousee, viima lyö se saa,vasten pakkas-öitä meitä puolustaa.Se ei kaadu, eikä horju,vaikka aika värit syö ja himmentää,paikoilleen se jää.
Se ei kaadu, eikä horju,vaikka tulva nousee, viima lyö se saa,vasten pakkas-öitä meitä puolustaa.Se ei kaadu, eikä horju,vaikka aika värit syö ja himmentää...
Se ei kaadu, eikä horju,vaikka tulva nousee, viima lyö se saa,vasten pakkas-öitä meitä puolustaa.Se ei kaadu, eikä horju,vaikka aika värit syö ja himmentää,paikoilleen se jää.