Τ' είν' αυτό μικρό μου που σε πιάνειτο κρυφτό να παίζουμε δεν κάνειξενυχτάς και έχεις αγωνίεςκαι κοιτάς τις ημερομηνίες
Μα θα δεις κι αυτό το χρόνο σου το γράφω, ναισου το γράφω στο δικό σου το μικρό καρνέγια τα χρόνια που περάσαν σε ευχαριστώμη φοβάσαι, να θυμάσαι πως ζούμε το
1992μαζί κι αυτό το χρόνομαζί εμείς οι δύο
Τι κοιτάς μικρό μου το ρολόιπου θα πας, το άγχος μη σε τρώειδε μπορώ ακόμα να ζηλεύειςκι απορώ γιατί δε με πιστέυεις
Mikä on se, mikä koskettaa sinua, pikkuiseniSe ei ole hyvä asia, että leikimme salaaSinä et nuku ja sinulla on tuskiaJa katsot päivämääriä
Mutta näet minun kirjoittavan sinulle tällä kertaa myös, kylläKirjoitan sinun omaan pikku vihkoonOlen kiitollinen sinulle kuluneista vuosistaÄlä pelkää muistavasi kuinka me elämme*
1992Yhdessä tämä vuosi myösYhdessä me kaksi
Miksi katsot rannekelloa, pikkuiseniMinne aiot mennä, älä anna stressin murtaa sinuaEn voi kestää sinua kateellisenaJa minä mietin mikset luota minuun