Marmoritaivas
Tiedän, että en ole ainut jolle tällä tavalla käyEttä toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näyNyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkinJa sydäntä ympäröi muuri, kiveäkin lujemmin
refrain:Tänä yönä marmoritaivas, kaartuu kattona ylle maan,Kuunvalon ja pilvien leikki, sitä katsella nyt yksin saan.
Tuo hajonnut marmoritaivas, valuu huoneeseen valtoimenaanOlet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan
Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikinJa jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisinVaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaanNää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan
refrain
Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole enSe on syvä ja jotenkin lopullinenSe painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa
refrain