Punainen nro 6
Ei, et lukenut väärin niitä vähäisiä sanojajotka laitoin valkovatsallesi, kuiskin maahisen korvaasiEi, et nähnyt väärin niitä kehystettyjä kuvia,jotka piirsin sinisilmillesi, ahdoin enkelinsuuhusiOlisit väkevä kuin kesä ja kuohuva koski,olisit väkevä kuin lehti, joka putoaa
refrain:Ja alla takiaisten, sananjalkain, saniaisten,laulu etsii tietä vapauteenSe kieli ensimmäinen, mielen äiti, äärimmäinen,laulu tahtoo viedä vapauteen
Olin niin palasina, niin rikki kuin voi ollakun kaaduin vierellesi, vaadin maata maattavaaolin niin vaativainen, kuin vain pienimpänä voi olla,kun imin verta verestäsi, varrestasi elämääolisit väsynyt kuin syksy hedelmistä raskas,olisit väsynyt kuin kevätpuro juoksustaan
refrain