Kuinka me voimme
Hopeista lankaa, kuin muistolleni kehräätJa silloin päässäni soi, se soiRakastin aamuja, joiden kirpeys havahdutti varomaanTämä kestä ei näinKuinka me voimme luopua näinKun viimeistä kertaa käy elämä päinKuinka me voimme, kuinka me selviydytäänOlet olematta, kuin varjo kaipaamattaOlet kuolematonSinä tuntematonKoleana horjuu aamut, joista listaan parhaatNäistä kirjaa ei saaEi lausettakaan