Hopeista lankaa, kuin muistolleni kehräätJa silloin päässäni soi, se soiRakastin aamuja, joiden kirpeys havahdutti varomaanTämä kestä ei näinKuinka me voimme luopua näinKun viimeistä kertaa käy elämä päinKuinka me voimme, kuinka me selviydytäänOlet olematta, kuin varjo kaipaamattaOlet kuolematonSinä tuntematonKoleana horjuu aamut, joista listaan parhaatNäistä kirjaa ei saaEi lausettakaan
Te invârti precum banii in capul meuCu aceea, sunt in capul meu, sunaIubeam diminetile care aveau musca ca sa ma alertezeAsta nu va mai duraCum ne simtim capabili sa demisionamDe aceasta maniera când viata tinde spre o finala?Cum ne simtim?Cum ne descurcam?Esti fara existenta, ca o umbra fara lipsaEsti imortal,Receptorul meu anonimIn frig, insemnez diminetile pe lista - cele care sunt cele mai frumoaseAsta nu va face cartea,Nici macar o propunere