Muistan miten hehkuit
Minä etsin tupakoitaLaitan käden rintataskuunJa osun siihen kohtaanJohon kyntes teki haavanJoka avoimeksi jää
Mielessäni läpi kaupunginKuljen kanssas vieläkinPuiston puiden mustat varjotSuojelivat meitäToisiamme suojeltiin
Vaik ei tästä elämästäTullut tämän valmiimpaaEi tainnut silti koskaanKovin paljon siitäJäädä puuttumaanRakkauttas kuinka silloinTarvitsin ja pelkäsinSe kantoi meitä hetkenJa mä muistan miten hehkuitKun sua katselin
Aamuöisen torin laitaSinä itkit, sinä huusitKaupunki nukkui koiranuntaKun mä juoksin sinut kiiPakkasessa suudeltiinMut ei ollut edes meistäRakkautta käskemäänElämään vain siitäLopulta sen riekaleistaKiinni pitämään