Nämä herrasmiehet
He eivät sarviaan seinille maalaaEi heitä rujouttaan saa halaamaanEivätkä vesillä vilkkailla naaraakun eivät ujouttaan peittoon saatai piiloon vahvaa ihmisvihaa
Ympärillään ilmanala misantrooppinenluottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmät hirretEi haittaa oikean- vai vääränoppinenkirjoistaan laulavat vain iankaikkisuuden virret
Nämä herrasmiehet toisiansaeivät siedä edes unissansaSaa aatos jaloin sekä mieli lämminkulkea taivasta kohti keskenään
Huudot vähiin jäävät kuten kuiskauksetkinsovulla ei sijaa saada lehtereiltä tämän kerhonKolkko katse salpaa keskustelun uksetkinesiripun sijaan sulkeutuvat paksuun savuverhoon
Nämä herrasmiehet toisiansaeivät siedä edes unissansaSaa aatos jaloin sekä mieli lämminkulkea taivasta kohti keskenään
Kaatavat maljan, kaatavat maljan itselleenKantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseenVaik` olis arvokaskin tilaisuuskaikesta kuultaa ihmisvihaisuuskaikesta kuultaa, kyynistä kultaa huokuu ikuisuus
Nämä herrasmiehet toisiansaeivät siedä edes unissansaSaa aatos jaloin sekä mieli lämminkulkea taivasta kohti keskenään