Jos ei ois ketään kenen puolesta kuolla en tahtoisi elää enää
Lasinsirpaleilla peittyy alla maanjalkoihini murtuneisiin uppoaa,Mut koska lupasin tullaAina, kun tarvitset niin sen teen,
Vääristynyt aurinko on taivaalla,katkenneet kylkiluut jalkojani painaa,Mut koska lupasin auttaaAina, kun tarvitset (koska)
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistellajos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla.
En tahtoisi elää enää, en tahtoisien tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
Vedän sinut jälleen pintaan matalaanvaikka olkapääni onkin sijoiltaan,Koska lupasin auttaaAina, kun tarvitset ja niin myös teen.
Itsestäni ihmiskilven muodostanottaisin puolestas vastaan vaikka kuoleman,Koska lupasin ollaVierelläs, kun tarvitset (koska)
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistellajos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla.
En tahtoisi elää enää, en tahtoisien tahtoisi elää enää, en tahtoisi,En tahtoisi elää enää, en tahtoisien tahtoisi elää enää, en tahtoisi.
Lasinsirpaleilla peittyy alla maanjalkoihini murtuneisiin uppoaa,Vääristynyt aurinko loi taivaallakatkenneet kylkiluut jalkojani painaa.
Vedän sinut jälleen pintaan matalaanvaikka olkapääni onkin sijoiltaan,Itsestäni ihmiskilven muodostanottaisin puolestas vastaan vaikka kuoleman.
Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistellajos, jos ei ois ketään, kenen puolesta kuolla,Jos ei ois ketään, kenen puolesta taistellajos, jos ei ois ketään...
En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.En tahtoisi elää enää, en tahtoisi.En tahtoisi!En tahtoisi.