Viimeinen lento
Se oli kaunis kevätpäivä; säteet auringon sinkoili pinnalta jäänIsä toiveikkaana taivaalle katsellen viritti liidintäänIsä koskaan kertonut ei, että vuodet menneet häneltä voimia veiEi edes pyytänyt ymmärtämään, että hän tahtoi vain yli sinisen taivaan lentääIsä lähti, ikävä jää
Viimeinen lento, niin hieno, niin hentoLempeät tuulet isän saattoi matkaanHän oli vapaa niin kuin on sudenkorentoLennolla jolta ei palannutkaan
Ei isä koskaan ehtinyt kertomaan, mitä mielessä liikkuikaanSilti minä tiedän sen ikuisen kaipauksenNiitä tunteita minäkin tunnenHetken tuulet ehti häntä kuljettaaVähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaaJa sitten ihan kuin yllättäinKai hän lensi pilviin puhtaan valkoisiinAinakin toivoisin niin
Viimeinen lento, niin hieno, niin hentoLempeät tuulet isän saattoi matkaanHän oli vapaa niin kuin on sudenkorentoLennolla jolta ei palannutkaan
Viimeinen lento, niin hieno, niin hentoAurinko säteillään muistot kultaaHän on vapaa niin kuin on sudenkorentoIsä lähti tuulten matkaan
On kai sen oltava niinJään kyyneliinOn kai sen oltava niin, oltava niinOlkoon se niin