Saalistaja
Huoneeseen astuu tuo saalistajaLumoaa kauneudellaanTuijottaa ujot silmät nurkastaNiihin ei vilkaisekaan
Uinuvat haaveet taas yö herättääEhkä hän aamuksi jää
Hän poistuu varmoin askelinYöhön hämärään jo häviääTaas yksin niin kuin ennenkinEi muuta jää kuin pimeää
Hohtavat on hampaat saalistajanHymyssään lämpö ei näyUhrinsa valmiin hän vie mukanaanVuoteelle kylmälle käy
Uinuvat vaistot taas yö herättääEhkä hän aamuksi jää
Hän poistuu varmoin askelinYöhön hämärään jo häviääTaas yksin niin kuin ennenkinEi muuta jää kuin pimeää
Kerran valon näkiNyt hän pitää unelmastaan lujaa kiinniIrti päästä eiVuodet vaihtuu, ihmisetkin unohtuuVaan saalistaja sielun pitää, päästä ei
Hän poistuu varmoin askelinYöhön hämärään jo häviääTaas yksin niin kuin ennenkinEi muuta jää kuin pimeää