Viidestoista yö
Silmissäni orpo katse lapsen eksyneenRakkautesi jäljet vihloo rintaaKäy pimeys päälle lailla pommikonelaivueenJa minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineenJa kaikki, paitsi elämä, on turhaaAina oikein uskoa ei jaksa ihmiseenKun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
(kerto)Sun kanssas katson maailmaaJa samaa unta näänKuin hullu huudan rakkauteni perään!Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jäänJa kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseenOon yksin ajatusten raunioillaIkuisesti kolisevat sanat tyhjyyteenOn jälleen tuskan viitta hartioilla.
kerto
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleenTaas huomaan kahden viikon unohtuneenJäi iholleni hiekkaa rannan autioituneenVoi olla että vihdoin pääsen uneen.
kerto x 2