Liian kauan
Niin monta yötäsiinä kalliollaoli ihana ollatuuli lelli kahtarakastavaistavähäsen erilaistatoinen puhui valtateistäja myrskysäistätoinen höpisi häistäniin monta yötäsiinä kalliollaoli ihana olla
Mut sitten saapui se surkea syyssen väsynyt arkinen mitättömyyshän oli niin kaunis sinä iltanakun mä sanoin: rakas mä en voi olla sun
Ei en aina, se on liian kauanaina on liian kauanaina on liian kauanse painaa päätäse öisin herättää
Ja talvi, joo se oliniin kovin omituinenmärkä ja luinenikkunoista hiipihuoneisiin räntämä ikävöin häntäja kuljin valtateitäja myrskysäitäja niitä ja näitätalvi, joo se olikovin omituinenmärkä ja luinen
Ja toukokuu multa pimeän veimä kävelin yöt, mietin mitä mä teinmeri oli niin kaunis sinä aamuna kunmä tajusin hän ei oo enää ikinä mun
Ja että aina on liian kauan...
Mut sitten saapui se surkea syyssen väsynyt arkinen mitättömyysmeri oli niin kaunis sinä aamuna kunmä tajusin hän ei oo enää ikinä mun
Ja että aina on liian kauan...