Ei saa surettaa
Kun Saara täytti kahdeksansilloin kävi niinettä juhliin tuli vain yksivaikka kaksikymmentäviisi kutsuttiinoi se sattui sydämeenei mitä mä teenoi se sattui sydämeenei mitä mä teen
Ja se ainoa vieras oli naapurin Tuijajosta sanottiin et se kaikkia huijaasiinä se seisoi lähtis jo tuomutta se tulikin luo ja sanoi
Ei saa surettaaleikittäiskö prinsessaaja ikuisiksi ystäviksi tultaisniin kuin Anna ja Dianaei saa surettaamennään puistoon keinumaanmaailma muuttuu kauniimmaksi niinkun se on meidän
Tuija oli vain seitsemänmut tiesi jo senettä vaivaa täytyy nähdäjos tahtoo olla onnellinenjos itse ei hanki itselleen ystävääsitä yksin jääjos itse ei hanki itselleen ystävääsitä yksin jää
Siksi hän Saaran vieraille soittisanoi: voi kurjana päivä tää koittiSaara on sairas ja juu se on tarttuvaaälkää tulkokaan