Luutarha
Ee tähän vuojenaekaan paenu hakku muan kuoreenLuutarhaan outtamaan viijään arkku vaenajan tuoreenMuanpovveen piäsöövät kuhan noosoo tookoheinätJiä tuakse kuuraset, kylymät kiviseinät
Luutarhasta poes, povveen muan piästävä oesj'Aakee arkut, herree ruatokansaVuan eepä nuo arvoo vaenajia olevansaLuutarhasta levon jäläkeen parraan elonTulloo väkkee tuomaan kuolemanpelon
Lähtöö kukkii kottiisa muistamatta männeitäPihhoehisa piästyä ee huoli rakkaat heitäSurruusa sortuuvat, kun karsikkolaatasa löytääLiekit mustat syvämmiin syttyy ja vihasa näättää