Tämän runon tahtoisin unohtaa
nousee valo taivaanrantaan kuin laulu suloinen,ja maailman mustat hampaat ovat muistoa ja untapakkomielteen kudosta kaikki sanat, jotka lausuinkunpa olisi ollut käärmeenkieli pirunnyrkissä
hei,hei, heitämän runon tahtoisin unohtaa (4x)
jokin vihan olento raskain kuluin yli herkän maanenemmän kuin koskaan olen, enemmän kuin tahtoisintuuli vakavana huokaa, tasangoilla kuutamovihmoo lainattua kultaa veden tinapaperiin