Kuka keksi rakkauden
Surujen sillalta näinTummien aaltojen uivan merelle päinNe ikäväni pintaan saiJa lokit kirkui, ne karanneet on Hitchcockin linnuista, kaiKaipuuni nousee siivilleenKuka keksi rakkauden?
Nähdä surujen sillalta sainKaupungin katolla tähtiä tuhansittainYksi lähti ja laskeutuiSe lensi halki taivaan ja radaltaan harhautuiSille esitin kysymyksenKuka keksi rakkauden?
Yö oli niin valkoinenKun puhalsi palkeet rakkaudenTähdenlentona, kaiLuokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastainJoku kätkee kysymyksenKuka keksi rakkauden?Kuka sai aikaan sen?
Surujen sillallakin se kulkeeEi se lähde hengiltä milläänTähtien tomuna se leijaileeJa syttyy kuin itsestäänJoku keksi rakkauden
Jos sinä et jäis,En minäkään täällä olla voisEikä ikäväni tänne jäisTähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin poisTyydyn vastaukseenJoku keksi rakkaudenJa sinä toit minulle sen