Silkkiin käärittyinä
Vioittuneet on maailman rattaatPelastuneet sen kylmästä huomastaMuiden ilmeet kuin harmaata massaaSeasta sen kuin aurinko loistaaSinun kasvosi
Peloissani mielemme turtuuSisälläni toivomme turvassaMe piiloudutaan kun sinetti murtuuSivusta katson kun maailma loppuuViimeinkin
Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessäEn irroita milloinkaanJa voimattomanakin minä kantaisin meitäArmeijat kannoillaan
Kohtaloni asuu sinussaPidä se salassa pidä se turvassaEnkä minä milloinkaan päästä irti sinustaTähtien loisteessa me kuljemme turvaanViimeinkin
Kuin silkkiin käärittyinä maailman pyörteessäEn irroita milloinkaanJa voimattomanakin minä kantaisin meitäArmeijat kannoillaan
Silkkiin käärittyinä maailman pyörteessäEn irroita milloinkaanJa voimattomanakin minä kantaisin meitäArmeijat kannoillaan