Palvelija
Vangittuna sun syleilyssätie katkennut sydämeenei kai ole helppoa irrottaaei valo kanna pimeässäsokeana huomiseentaas saa se riittäävaikkei annettavaa oo.
Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisinpaikoilleen nielevät osansaja niin kai minäkin teenosamme onnesta joka hetki pieneneekun ei uskalla katkaistataas käteni palvelee
Astun maailmaasi pimeästävaikeampi hengittääalaston oon taas sinun käsissäkanna minut tai irti päästäaina samaan tyhjyyteentaas saa se riittäävaikkei annettavaa oo
Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisinpaikoilleen nielevät osansaja niin kai minäkin teenosamme onnesta joka hetki pieneneekun ei uskalla katkaistataas käteni palvelee