Minä olen, sinä olet
Olen katsonut kuinka kulkeekitumalla aika mun kelloissaOlen odottanut yötä päivääniin kuin vatikaani sauhua valkoista
Mutta sohva on nyt kilometrien mittainenmiten riitteistä pintaa ylitän luoksesi sen
Minä olen odottanut sinua kauanminä olen valvonut pitkän yönHengittänyt pelkoa purevan talvenkiristänyt reikiä varteen vyönMinä olen odottanut sinua kauanminä olen valvonut pitkän yönminä olen, kun sinä olet
Olen aurannut lumesta väylääharteillani painava talven iesolen uhmannut rotkon reunaayrittänyt olla kuin toinen mies
Mutta nappulat pöydällä vieläkin pattiin jääolen lipumassa luotasi vaikka sä et sitä nää
Minä olen odottanut sinua kauanminä olen valvonut pitkän yönHengittänyt pelkoa purevan talvenkiristänyt reikiä varteen vyönMinä olen odottanut sinua kauanminä olen valvonut pitkän yönminä olen, kun sinä olet
Minä olen odottanut sinua kauanminä olen valvonut pitkän yönHengittänyt pelkoa purevan talvenkiristänyt reikiä varteen vyönMinä olen odottanut sinua kauanminä olen valvonut pitkän yönminä olen, kun sinä olet
Minä olen, sinä oletMinä olen, sinä olet