Nainen jonka ympärille tuolit tuodaan
Sä oot nainen,jonka ympärilletuolit aina tuodaanSä oot nainen,jonka nimellerakkaushaikuja luodaanNainen jolle päivittäin juodaanNainen jolle kaikki virheetkin suodaan,muttet nääenää kipinääMä istun viereissessä pöydässä, katse kiinni sun elämässäJa sen kerran se mulle tapahtui
Sä sanoit vaan moi,ja mä tunsin kuinka mun ympärillä vaan salamoiSä sanoit vaan moi,ja mä kaadoin kaikki salmiakit pöydälle vaan noinJa mä käänsin pään pois päin, kun näin että sun pöytä muo tuijottaaJa susta tuli nainen jonka kuvajainen päivittäin mun mielenrauhan hajottaaSut kaikki haluaa
Sä saat kaiken,vaikket pyydä mitään,ja niin se vaan toimiiKaikki suo palvoo,mut sä et palvo ketää,mut voisit kenet vaan poimiiSun takia naiset jättää niidet suhteetkoska ne miehet tahtoo nähdä vaan sun uhkeetMuttet nää enää säpinääMä istun viereisessä pöydässäSilmät kiinni sun säteillessä,kunnes kuulen saman äänen
Sä sanoit vaan moi,ja mä tunsin kuinka mun ympärillä vaan salamoiSä sanoit vaan moi,ja mä kaadoin kaikki salmiaki pöydälle vaan noinJa mä käänsin pään pois päin kun näin että sun pöytä muo tuijottaaJa susta tuli nainen jonka kuvajainen päivittäin mun mielenrauhan hajottaaSut kaikki haluaa
Mä sanoin vaan moi,koska tiesin ettei tässä koskaan hyvin käydä voiMä sanoin vaan moi,koska tiesin miten paljon hymy taakseen naamioiNiinpä mä kiskoin viskin ja silmää iskinja lähdin siitä liukenemaanJa susta tuli nainen jonka kuvajainen silloin tällöin mielenrauhan hajottaaKoska tiedän että tuolit ympäriltäs vaihtuu,jengi aina haihtuu,mut sä jäät istumaan,ja haalistumaan