Kaksoiselämää
Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisenTiedän mitä haluan tiedän miten vähään kykenenYksinäisyys sydämessä, katkeriksi pisaroiksi tiivistyySiinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy
Olen sinussa kiinni, sinä tiedät vaikka myönnä enLäheisyyttäs kaipaan rakkauttasi tarvitsenOlen sinussa kiinni, sinuun kiinni jäänSanot: Pois! Ja minä menen, kohta huomaat etten mennyt mihinkään
Kunpa sinut tuntisin paremminSilloin ehkä oppisin itsenikinVaikken koskaan luotasi poistunutkaanTulen uudestaan
Yksinäisyys, yksinäisyys joskus siihen hermostunHalki aavikon jäisen rämmin kunnes havahdunKadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämäänJoskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään
Kunpa sinut tuntisin paremminSilloin ehkä oppisin itsenikinVaikken koskaan luotasi poistunutkaanTulen uudestaan
Kunpa sinut tuntisin paremminSilloin ehkä oppisin itsenikinVaikken koskaan luotasi poistunutkaanTulen uudestaan
Kunpa sinut tuntisin paremminSilloin ehkä oppisin itsenikinVaikken koskaan luotasi poistunutkaanTulen uudestaan
Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämäänJoskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään
Aion tulla viereesi uudestaanPoikki ikiroutaisen isänmaanVaikken koskaan luotasi poistunutkaanTulen uudestaan