Pellon reunaa hahmo valkoinenyksinäistä miestä vietellenalaville kunnaille vie,taivasalle harmaan kuutamon.
Eipä tiedä huomen mistä miehen löytää saa.Kivet käännetään ja pahan jälki vainutaan.
Kissa kynsii turhaan ikkunaa.Kukaan saavu ei vaan avaamaan.Löytyy vaateriepu vetinen,koski pauhaa, on julma viesti sen.
Eipä tiedä huomen mistä miehen löytää saa.Kivet käännetään ja pahan jälki vainutaan.Kuun hymy on tänään salaperäinen.Kai se tiesi miehen aatteet, toivon viimeisen.
Bordant un champ, un blanc êtreConduit un homme solitaireEn l'attirant vers des reliefs bas,À la belle étoile d'une lune grise.
Le lendemain ignore bien où il trouvera l'homme.On retourne les pierres et on sent la piste du mal.
Un chat griffe sans effet une fenêtre.Seulement, personne ne vient ouvrir.On peut trouver une friperie trempée,Un torrent mugit avec un message dur.
Le lendemain ignore bien où il trouvera l'homme.On retourne les pierres et on sent la piste du mal.La lune a aujourd'hui un sourire mystérieux.Elle a dû savoir les songes de l'homme, ultime espoir.