Ratapiha
Viimeisimmän kämppäni ikkunan allaratapiha vanha ja harmaa kummitteleemullon tapetin tahrat ja rinkikorttien virttyneitten
se on tinki kai sekin olla olemassa sinnitellenmulla aikaa on mä kävelen useinkinkiskoja pitkin päivän ja iltaisinmun sätkäni hehkuu mut ukko sen päässä on hiipumaan päinja se miettii kuinka se elämän kulku on näin
Chorus
raiteet jatkuvat maiseman taakse ja metsiin kaukaisiinne on vieneet teidät toiseen kaupunkiinjossa on vesitorni ja korkeat mäet eikä aikuisten murheet painasiellä muistathan sen isä on susta ylpeä aina
mä tahtoisin teidät jo luokseni takaisinmutta aika on paha sen tiedän mä itsekinmun on pystyyn päästävä ensin ja mä löysin jo tilaisuudenjosta puhua en voi mä aijon käyttää sen