Etsijät
Mä näin jo kaukaa kun hän saapuimun oven viereenja sitoi hevosen mun puiseen kaiteeseenEikä hän peremmälle tullut,katseli siinä vain,kun hänen vaatteet hain eteiseen
Hän sanoi;"Elämä on lyhyt,eikä hän ole vielä löytänytsitä mitä hän on etsinyt"
Häl' oli silmissänsä janoja vaikka mä näinkin sen,otin hänet vierellein mun elämäänja siinä seistessäni viel' kuulin,kun preeria kauemmashäntä kutsui tuonnemmas etelään
Ja elämä on lyhyteikä hän ollut vielä löytänytsitä mitä hän on etsinyt
Ennenkuin nousi ratsuillensalaski käden poskelleinja kysyi: "oi, tyttösein, mua ootathan?"ja vaikka sydämeni viel' toivoijärkeni ennusti: on tuol' joku vielävarmastimunkaltaista ilman
Mä sanoin:"Elämä on lyhytenkä mä oottaa enää pystynytPäivä laskee pian, lähde nyt!"
Niin lähti hän ja rakkautensavei kauas mukanaan,rinnan alla suurempaan maailmaanMä siinä lakaisin kuistin ja ovenauki jätin toiselle, etsijälle uudelle,joka jo kotiin kaipaa
Mä mietin:"Elämä on lyhytmut onko vielä koskaan kukaan löytänytsitä mitä hän on etsinyt?"